maanantai 7. joulukuuta 2015

TUNNELMAA JA TUNTEIDEN PURKUA














Perjantai yönä hain juna-asemalta tänne meille viikonlopuksi mieluisan vieraan, Alinan. Oltiin viimeksi nähty Oktoberfesteillä ja molemmilla sattui sopivasti vapaa viikonloppu niin sovittiin että nyt ois korkea aika jo nähdä uudestaan. Meillä ei ollut mitään kummempia suunnitelmia viikonlopuksi, ainoastaan se että halusin käydä lauantaina täällä tämän kylän omilla joulumarkkinoilla. Kävimme päivällä kaupassa ostamassa tortillatarvikkeet ja tultiin tänne kotiin sitten valmistamaan ja syömään herkullisia tortilloja.Voittaa kyllä ainakin mäkkärin ruuat mennen tullen tollainen vähän "tuoreempi" tavara. Mulla ei ollut oikeastaan minkäänlaisia odotuksia tämän kylän joulumarkkinoiden suhteen, tiesin vain että ne ovat todella pienessä mittakaavassa toteutettu. Eihän sieltä markkinoilta paljoa kojuja löytynyt tai huikeita karusellilaitteita, sieltä löytyi kuitenkin jotain aivan muuta tunnelmaa nimittäin. Siellä me istuttiin monta tuntia nuotion ääressä kuunnellen live-musiikkia ja syöden markkinoiden tarjoamia herkkuja. Noilla markkinoilla mulla oli paljon jouluisempi ja rauhallisempi tunne kuin missään isommilla markkinoilla jossa väenpaljoudesta ei tunnu pääsevän millään eroon.

Ainiin! Nähtiin jo joulumarkkinoille mennessä paljon palomiehiä ja heidän "pisteellään" oli kyltti missä luki että voi ottaa valokuvan ja se maksaa euron. Myöhemmin palattiin samaiseen paikkaan uudelleen, siinä juteltiin Alinan kanssa että mikäköhän juttu se kuvaushomma oikein on ja pitäisikö mennä. Kysyin sitten eräältä naiselta joka oli pukeutunut palomiehen vaatteisiin että mikä juttu tämä on, hän vastasi että "puhutteko te suomea?". Meidän molempien ilme oli siinä vaiheessa varmasti aika näkemisen arvoinen eikä me taidettu mitään hänelle vastatakkaan kun oltiin niin hämmentyneitä. :D Siellä me sitten suomeksi hänen kanssaan keskusteltiin ja hän kertoi että oli ollut suomessa vaihto-oppilaana. En olisi kuuna päivänä voinut kuvitellakkaan että täällä pienessä kylässä olisi joku joka osaa puhua suomea tai on edes ikinä käynyt Suomessa. Oli kyllä niin kiva sattuma törmätä tähän tyttöön täällä! :)













Alunperin taidettiin Alinan kanssa puhua että sunnuntaina voitaisiin käydä katsastamassa tämän Werlin kaupunkin joulumarkkinat. Suunnitelmiin tuli muutos kun host-papa näytti lehdestä kuvan kauniilta Soestin joulumarkkinoilta. Syötiin täällä kotona aamupala ja odotettiin että Nikolaus saapuu. Vanhempi pojista oli aivan onneissaan ja poikia kun seurasi niin kyllä siinä silmät vähän kostui, kostuivat muuten vielä enemmän kun huomasin että mullekkin oli tullut paketti ja Alinalle myös. Puolen päivän jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Soestin joulumarkkinoita. Parkkipaikkaa ei tuntunut löytyvän millään mutta onneksi lopulta saatiin ihan hyväkin paikka, eikä meidän tarvinnut ihan mahdottomasti kävellä. Löydettiin kiva spotti missä räpsittiin sitten kymmeniä kuvia toisistamme jonka jälkeen vaihdettiin paikkaa ja taas sama homma. :D Soestissa oli tosi sieviä rakennuksia ja ne ympäröivät myös noita joulumarkkinoita.

Markkinoilta bongattiin ekana yhden kojun päällä liehuva Suomen lippu ja pää kolmantena jalkana rynnättiin katsomaan mitä kojussa myydään, siellä myytiin hunajaa. Markkinoilta lähtiessämme käytiin vielä kyseisellä kojulla uudestaan, kojun myyjä moikkasi meitä suomeksi ja vaihdeltiin hieman "kuulumisia". Kysyin myyjältä mitä hunajaa hän suosittelisi ja päädyin valitsemaan hunajan nimeltä : revontulien tanssi, hän antoi vielä Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi spesiaali alennuksen. :) Toin hunajan siis host perheelle tuliaisiksi markkinoilta. Hunajan lisäksi löydettiin myös suomalaista lämminsavulohta ja ei muuten oo koskaan aikaisemmin maistunut lohi noin hyvältä. Markkinat itsessään oli ihan kivat, ehkä ainoa miinus puoli oli se että kojuja oli ympäri keskustaa ja välillä oltiinkin vähän hukassa että mistä oltiin tultu ja mihin kannattaisi seuraavaksi mennä, mutta saatiin ainakin kunnolla raikasta ilmaa kun käveltiin ympäriinsä. Kokonaisuudessaan kuitenkin näkemisen arvoinen paikka Soest ylipäätään. Illan hämärtyessä markkinoille kuitenkin tuli kamalaa tungosta (kaupat olivat auki, mikä varmasti vaikutti asiaan) ja kun yritettiin kuvata kauniita jouluvaloja/rakennuksia oli se miltei mahdotonta kun aina jonkun päälaki sattui sopivasti kuvaruutuun.

Ehdittiin vielä hetki rentoutua ja syödä täällä kotona ennen kuin lähdin viemään Alinan takaisin juna-asemalle. Viikonloppu meni kyllä  ohi niiiin nopeasti. Tuntui kyllä taas aivan terapialta kun molemmat sai purkaa omia tunteitaan ja oltiin aivan rennosti ilman sen kummempaa kiirettä yhtään mihinkään. Käytiin muuten lauantaina saunassakin rentoutumassa ja meille molemmille tuli aivan yllätyksenä miten "raskaalta" saunominen tuntuikaan näin 4 kuukauden tauon jälkeen. Tästä postauksesta on tullut todella sekava mutta tiivistettynä voisin sanoa että en pistäisi yhtään pahitteeksi jos tälläisiä viikonloppuja olisi jatkossa enemmänkin.

                         -Saija

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti