lauantai 24. lokakuuta 2015

KÄNKKÄRÄNKKÄ

"Olipa kerran pieni pahanoita känkkäränkkä nimeltään..
Kun aamulla täytyis tarhaan lähteä
niin lapsia kiukuttaa
koska känkkäränkkä neuvoo vääriin jalkoihin
kenkiä laittamaan
Känkkäränkkä yllyttää lapset toisten leluja rikkomaan ja iloisesti naputtelee kepillään kun saa lapset tappelemaan..♫"


Välillä ärsyttää niin vietävästi,ai mikä? No sen kun vain tietäis niin vois asialle ehkä jotain tehdäkkin mutta ei. Känkkäränkkä kyläilee täällä poikien luona harva se päivä,saa heidät itkemään,huutamaan,potkimaan ja tekemään paljon muita ei niin mukavia asioita. Sehän on kuitenki aivan ymmärrettävää lapset on lapsia,lapset ei osaa peittää tunteitaan niin hyvin kuin aikuiset,lapset on aitoja. Eihän nämä pienet pirulaiset voi kaikkea vielä tietää,ei esimerkiksi sitä mikä on oikein ja mikä väärin. Joskus se ilkeä pirulainen pääsee kuitenkin myös meidän isompienkin lasten ajatuksiin.


*Kiukuttaa ja itkettää,mikään ei ole hyvin vaikka oikeasti olisikin. Tuo typerä aupairikin voitais potkia johonkin pellolle kun ei se mitään ikinä ymmärrä,tuossa yrittää lässyttäen lohduttaa vaikka juuri sanoin että olen niin vihainen.
Tuntuu että lasten ajatukset voisi aika ajoin olla suunnilleen tätä luokkaa,ei voi tietää mitä siellä pään sisällä liikkuu mutta tolta  se sillointällöin ainakin tuntuu.  
Oon huomannut että lasten kans on hyviä päiviä,on todella hyviä päiviä mutta sitten on myös niitä päiviä jolloin mikään ei tunnu menevän niinkuin on suunniteltu. Arvaamattomuus on se avainsana,et ikinä voi tietää meneekö 200 metrin matkalla päiväkotiin 6 minuuttia vai 20 minuuttia. Et voi tietää onnistuuko vaatteiden pukeminen tai hampaiden peseminen,mitä jos sanotkin juuri ne väärät sanat sopivasti väärään aikaan?



Kaikilla ihmisillä on huonoja päiviä,kuten lapsilla on niitä myös mulla. Silloin tuntuu että on maailman huonoin ihminen jos oma ketutus purkautuu jollakin tapaa lapsiin. Sulla on juuri se aika kuukaudesta ja päiväkodin tädeiltä tulee ikävää palautetta lapsen käyttäytymisestä,hyvä päivä lähtee samantien jyrkkään alamäkeen. Yrität pysyä positiivisena ja miettiä iloisia asioita mutta silti ne pienetkin jutut saa sut raivoin partaalle.



Muutenkin täällä on alkanut ajattelemaan asioita niin eri näkökulmista. Oon esimerkiksi kertonut täällä kaikenlaisia tarinoita mun lapsuudesta sekä havahtunut siihen että siitä ei ole kovinkaan kauaa aikaa kun oon ollut vielä pieni kauhukakara pinnasängyssä. Jotkut asiat mitä pojat tekee ärsyttää todenteolla mutta tarkemmin kun oon ajatellut tajuan että oon tehnyt ihan samoja asioita itsekkin sen ikäisenä. 



Edeltävät kappaleet tästä postauksesta oon kirjottanut suunnilleen pari viikkoa sitten ja huomaan kuinka mun ajatukset on näinkin lyhyessä ajassa muttuneet. Vanhempi pojista oli sairaana muutama viikko sitten joten hän ei voinut mennä päiväkotiin.Ensin ajattelin mielessäni miten tulen selviämään kahden pienen lapsen kanssa pitkiä päiviä ja taisin gast-mamalle mainitakkin että lopputuloksena taitaa olla mun hermoromahdus. Onneksi tajusin kuitenkin viimein mistä se mun "masistelu" johtui : asenteesta. Päätin korjata mun oman asenteen ja kummasti olotila helpottui,en hermostu enään niin pienestä ja olen muutenkin varmasti pojillekkin paljon parempaa seuraa. Oon ihan liikaa jäänyt ajattelemaan kaikkia asioita mitä täällä on tapahtunut esimerkiksi jotain puremis-/potkimiskohtauksia,jään omissa ajatuksissa käsittelemään aivan liian pitkäksi ajaksi.Viime viikolla mietin jo että pitääkö mun vaihtaa perhettä kun vanhemmalla pojista tuli pientä "taantumaa" ja päiväkodista kirjoitettiin tänne kotiin kirjeitä,totta kai heti vainoharhaisena kuvittelin että siellä lukee jotain siitä että aupair ei ole hyväksi lasten kehitykselle tms mutta harhaluulohan se oli ja he kertoivat että tollainen käytös on aivan tavallista ton ikäisillä lapsilla. Tää kaikki on ehkä ollut mullekkin niin uutta kun en oo aiemmin asunut lasten kans samassa taloudessa mutta hiljaa hyvä tulee niinhän sitä sanotaan. Asenteen muutos oli kuitenkin se pointti tässä jutussa ja kaikista känkkäränkän vierailuista,lukuisista huudoista ja itkuista huolimatta voin  rehellisesti sanoa että kyllä noi pojat on vaan niin ihania (hymy nousee pakostakin huulille kun mietin noita pikku veijareita).




Onko kenelläkään muulla entisellä/nykyisellä aupairilla ollut samanlaisia tai vastaavia fiiliksiä? 


-Saija


perjantai 9. lokakuuta 2015

OCTOBERFEST DAY 2

Oli jo aikakin tulla kertomaan Octoberfest-reissun toisesta päivästä.Meillä oli ajatuksena että toisena festipäivänä oltais herätty aikasin aamulla,että oltais ehditty olla alueella koko päivä mutta ajatuksen tasolle se kuitenkin jäi.. Molemmilla oli sen verran nuutunut olo että päätettiin jatkaa unia ja hakea alakerran mäkistä ruokaa. Pikku hiljaa laittauduttiin,kuunneltiin ikivanhoja biisejä ja keskusteltiin kaikista vanhoista ja vähemmän vanhoista jutuista. Oli ihana jutella Alinan kans ihan kaikessa rauhassa ja jälleen kerran voi taas miettiä kuinka onnentyttö oon kun omistan noin ihanan ystävän.<3 
Juteltiin tästä mun kieliongelmasta tai siis siitä että en uskalla puhua Saksaa vaikka osaisinkin ja Allu siihen sitten totesi että "tällä reissulla me puhutaan kaikille pelkästään saksaa!". Ihan hyvin se oikeastaan munkin osalta onnistui ja en oo tän reilun kuukauden aikana puhunut ees yhteensä niin paljoa saksaa kun tuolla reissussa eli sai kyllä monta kärpästä yhdellä iskulla! Lisäinfona vielä että en mahtunut kielikursseille joten täällä ollessa mulla ei oo tullut saksan puhumisen kans minkäänlaista rutiinia.
Toisena päivänä lähdettiin ehkä noin pari tuntia aiemmin hotellilta hypättiin metroon ja jäätiin "väärällä" pysäkillä pois. Tiedettiin siis millä pysäkillä meidän kannattaa jäädä jos halutaan helposti alueelle mutta haluttiin jotain jännitystä tohon matkaan joten jäätiin tarkoituksella eri pysäkille. Päätyi muuten hyväksi valinnaksi,pysäkin läheltä nimittäin löytyi puisto kauniin suihkulähteen kera. Istuskeltiin puistossa McWrappien ja juomien kans kuunnellen suomalaista musiikkia,yksinkertaisesti nautiskeltiin vaan. Lähdettiin puistosta etsimään metroa ja sen löydettyämme päädyttiin tosi hyvälle pysäkille suoraan octoberfest-alueelle,viimeistään siinä vaiheessa jalat kiitteli kovasti sillä mun kenkävalinta oli jälleen kerran ihan surkea tollaisille kävelymäärille..
Kaljateltat tuli myös nähtyä ja olihan ne sen kaiken hehkutuksen arvoisia..Valtavia rakennuksia upein sisävaloin koristeltuna ja päädyttiin vielä valitsemaan oikeat teltatkin kun vältyttiin pitemmiltä jonotuksilta.Siitä tunnelmasta puhumattakaan! Kirjaimellisesti siellä oli aivan hymy korvissa koska se tunnelma oli jotakin niin käsittämätöntä;osa ihmisistä tanssi pöydillä kaljatuoppiensa kera,kansanlaulut raikasivat ja kaikilla oli ainakin ilmeistä päätellen todella mukavaa. On hankalaa yrittää kuvailla sitä miltä se tuntui mutta en ainakaan ole koskaan kokenut mitään vastaavaa. Ihmisten pukeutuminen vielä korosti ton "tilaisuuden" erikoisuutta sillä suurimmalla osalla naisista oli yllään dirndl-mekot ja miehillä lederhosenit. Siellä olin kyllä jälleen kerran niin suu auki-simolaisena kuin vaan voi olla. :D
Oli kyllä aivan mahtava reissu jonka varmasti muistaa vielä pitkään,kiitos Alina seurasta ja kaikesta muutenkin.Matka kotiin olikin sitten asia erikseen,todella pitkä ja puuduttava..Matkustin ensin reilut 10 tuntia bussilla jonka jälkeen vaihdoin vielä junaan,kahdentoista tunnin matkustamisen jälkeen olin kyllä niin uupunut ettei seuraavan aamun kello kuuden herätys kamalasti houkutellut.Reissussa on useimmiten mukavaa mutta oli kyllä ihana palata takaisin arkeen,eikä oo muuten kotiruoka pitkään aikaan maistunut niin hyvältä kun ton viikonlopun mäkkimättöjen jälkeen.

-Saija

maanantai 5. lokakuuta 2015

OKTOBERFEST DAY 1

En täällä blogin puolella tietääkseni maininnut etukäteen että olin lähössä Octoberfesteille,mutta koska reissussa tapahtui kaikennäköistä ja oli kuitenkin niin ikimuistoinen kokemus niin ajattelin kertoa joitain juttuja tänne. 
Lähdin torstai iltana odottavaisin mielin kohti Frankfurt am Mainia sillä tiesin että edessä on ihan huippu viikonloppu,huipussa seurassa. 
Nimittäin pari kuukautta sitten sovittiin Suomessa mun ystävän Alinan kanssa että nähään ja suunnitellaan tulevaa,sillä Alina päätyi aupair-perheen valinnan kanssa myös Saksaan (onneksi). Koomista kyllä mutta kun puhuttiin asioista mitä meidän "pitää" tehdä aupair-aikana molemmat totes yhteen ääneen "meän pittää lähtä Octoberfesteille!" Great minds think alike.


Siitä se ajatus sitten lähti ja saatiin hotellikin vielä melko viime tipassa varattua ja vaikka me siitä melko kallis hinta maksettiinkin  (matkoista puhumattakaan) niin nyt jälkeenpäin voi vaan todeta että kaikki oli kyllä sen rahanmenon arvoista! 

Kuski joi turvallisin mielin autobahnalla kahvia..// Mun istumapaikka oli ihan bussin etuosassa joten sain ihailla kauniita maisemia koko matkan ajan.// Tutun näkönen tyttö tuli vastaan supermarketissa. Laitoin äidille kuvan Alinasta ja reaktiona oli tullut "Voi kamala ne on HETI jossakin viinakaupassa".
Yhden yön vietin Alinan perheen luona Frankfurtissa mistä lähdettiin aamuvarhain kohti bussiasemaa ja Müncheniä.Matkapahoinvoinnista ja väsymyksestä huolimatta päästiin ehjin nahoin perille. Hotellille saapuessa fiilis oli sitä luokkaa että ois voinu vaan rojahtaa sängylle ja alkaa koisimaan,ruuan jälkeen mieli kuitenkin melko pian muuttui. Laittauduttiin ja valmistauduttiin iltaan kahdestaan hotellilla jonka jälkeen suunnattiin kohti pääpaikkaa eli niitä kuuluisia kaljafestejä. Suorinta mahdollista reittiä me ei kuitenkaan perille päästy vaan seikkailtiin siellä sun täällä,mikä ei haitannut kyllä ollenkaan.Reissu oli ehkä senkin takia niin onnistunut kun ei stressattu turhaan mistään aikatauluista tai must see- jutuista vaan mentiin pelkästään molempien fiilisten mukaan. 

Innostuin kun snapchattiin ilmesty noita logoja aina paikan vaihduttua..// Surkea yritys bussimatkalla opetella saksalaisten olut lauluja.

Alueella sattui ja tapahtui kaikenlaista,laulettiin muunmuassa väkijoukkojen keskellä Keinutaan-biisiä hienojen tanssiliikkeiden kera ja ainiin tulihan sitä maamme lauluakin metrossa laulaa luikautettua (vain vähän nuotin vierestä,kuten tapana on..) 
Koko päivä oli kokonaisuudessaan aivan huippu ja taas tuli todettua että hauskimmat hetket tulee koettua melkeinpä aina silloin kun on vaan kahdestaan/omalla porukalla. Suomessakin ne omalla kaveriporukalla vietetyt hetket ennen bilereissuja ovat olleet paljon ikimuistoisempia kuin ne baari-illat. En silti tarkota sitä etteikö festi alueella ois ollut hauskaa,olihan meillä tosi hauskaa mutta parhaimmat naurut tais silti tulla kun kahdestaan töpeskeltiin pitkin kaupunkia.


Ekaks illaks päälle päätyi ton näköset kuteet.// Alina laitto mulle ranskanletit joista tykkäsin tosi paljon! Oli ihana kun hiukset ei ollut ollenkaan tiellä ja matkustuspäivän päätteeks oli tosi helppo ratkasu laittaa hiukset jollain tavalla kiinni.

Kovasti jälkeenpäin Alinan kans hämmästeltiin että mikä meissä oli muka niin erikoista muihin juhlijoihin verrattuna kun ekan illan aikana monet tuli pyytämään meidän kanssa yhteiskuvia?! :D
Taidettiin päätyä siihen lopputulokseen että joko kyseessä oli meidän vaaleat hiukset tai ehkä me vain erotuttiin tuhansien dirndl-mekkojen joukosta jollain tavalla. 
Mun käsitys Octoberfesteistä ei oikeastaan vastannut yhtään todellisuutta.Paitsi tietenkin oluen juonnin ja ehkä myös ihmispaljouden kannalta. Ajattelin että alueella on muutama tivolilaite ja useita kymmeniä olut telttoja vierivieren ja jotka on valmistettu jostain halppismuovista tai vastaavasta.Niitä olut telttoja ei kuitenkaan näkynyt ulkopuolelle ollenkaan?? Tai sitten oltiin vain väärällä puolella aluetta tai tapamme mukaan aivan hukassa kun nähtiin vaan useita kymmeniä tivolilaitteita.:D Eikä ne teltat tietenkään mitään syysmarkkina-teltta laatua olleet vaan kyseessä oli ihan oikeita isoja rakennuksia..

Äly&väläys liikenteessä tavallisten peace-poseerausten kera.


Toivotaan että saan pian kirjotettua myös toisesta päivästä tänne jotain!
-Saija