Ajattelin kertoa vähän miten mun matka tänne Saksaan pari viikkoa sitten pääpiirteittäin sujui.
Eli mun ensimmäinen lento oli Oulu-Helsinki välillä ja voin sanoa että mua jännitti aivan kamalan paljon..
Mun vanhemmat (<3) lähti saattamaan mua lentokentälle.Päätettiin ostaa lentokentän kanttiinista jotain pientä syötävää kun oli sopivasti vielä aikaakin ennen check-iniä.Nälkä oli kova mutta ruoka ei maistunut kyllä ollenkaan,olo oli todella omituinen/kamala ja sellainen etten oo koskaan aikasemmin kokenut mitään vastaavaa.
Mua pelotti niin moni asia ja olin varmaan jossakin shokissa kun aloin pikku hiljaa tajuamaan mitä edessä on.
Jännitin lentämistä koska en oo koskaan aiemmin lentänyt yksin,jännitin sitä miten reagoin kun pitää jättää vanhemmille "hyvästit" tai miten he siihen reagoivat ja jännitin myös miljoonaa muuta asiaa samanaikaisesti.
Itkuhan siinä tuli jokaisella kun viimeiset halit vaihdettiin ja jos totta puhutaan niin mulle tulee itku nytkin kun edes ajattelen tota kyseistä tilannetta,mutta uskoisin että se on täysin normaalia kun kyseessä on kuitenkin niin rakkaat henkilöt.
Sitä tunnetta mikä mulla oli ei voi oikeastaan kuvailla mitenkään todentuntuisesti,jokainen joka sen tunteen joskus omassa elämässään kokee tietää kyllä mitä tarkoitan.
Alku oli tässäkin tapauksessa pahin,itkin ennen koneeseen nousua kuin pieni lapsi joka ei kaupassa saanutkaan haluamaansa dinosaurus-lelua.
MUTTA sen jälkeen oli helpottui,ihan huomattavasti. Koneen noustua ilmaan tuntui totta kai vielä haikealta mutta jollakin tavalla helpottuneelta,selvisin hengissä niistä kauan pelkäämistäni "hyvästeistä" ja olin turvallisesti painautunut syvälle lentokoneen penkkiin.Helsinkiin saavuttua fiilikset muuttuivat täysin: aloin innostua ja vaikka olinkin nälkäinen sekä väsynyt niin fiilikset oli todella korkealla. Kentällä mulla oli noin kolme tuntia luppoaikaa mikä tuntui ikuisuudelta..Kävin victoria's secretillä vähän shoppailemassa/järkyttymässä kuinka korkeat hinnat kyseisessä puljussa on,tuhlasin aivan liian paljon rahaa pahaan kioskiruokaan ja skypettelin Saksassa majailevan ystäväni kanssa.
Voisin jaaritella pitkän tovin kaikesta mitä matkojen aikana tapahtui tai mitä keskustelin mukavan businessmiehen kanssa jälkimmäisen lentoni aikana mutta lyhyestä virsi kaunis,vaikka tästä teksistä on kylläkin kehkeytynyt jo aivan liian pitkäveteinen.. :D
Kun saavuin Düsseldorfiin jännitys tuli taas takaisin mutta erilaisena,mistä löydän gast-papan? Mistä keskustelen hänen kanssaan pitkän ajomatkan aikana ja mitä jos vieraalla kielellä puhuminen ei luonnistu alkuunkaan?
Kaikki meni kuitenkin todella hyvin ja ajomatkakin oli erittäin rattoisa.Ihailin väsyneillä silmilläni kauniita maisemia ja muutamaan otteeseen mainitsinkin siitä kanssa matkustajalle.
Perhe tuntui alusta asti aivan ihanalta ja siltä se tuntuu edelleen,olen kyllä tosi onnekas tyttö kun sain tälläsen aupair-perheen!
Oon tuntenut oloni täällä tosi tervetulleeksi ja oon ollut kuin osa heidän perhettään. Jossain vaiheessa ois tarkotuis kirjotella vielä siitä kuinka oon sopeutunut tänne ja mitä eroja oon huomannut Saksan sekä Suomen välillä erilaisissa asioissa. :)
Bis später!
-Saija
Perhe tuntui alusta asti aivan ihanalta ja siltä se tuntuu edelleen,olen kyllä tosi onnekas tyttö kun sain tälläsen aupair-perheen!
Oon tuntenut oloni täällä tosi tervetulleeksi ja oon ollut kuin osa heidän perhettään. Jossain vaiheessa ois tarkotuis kirjotella vielä siitä kuinka oon sopeutunut tänne ja mitä eroja oon huomannut Saksan sekä Suomen välillä erilaisissa asioissa. :)
Bis später!
-Saija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti